Nytkö se sitten alkaa, kauan vältelty hääsuunnittelu. Pari päivää tässä on asiaa pohdittu syvemmältikin.
Mä en ole koskaan ollut kummoinen hääfanaatikko ja ajatuskin huomion keskipisteenä olemisesta saa mut kauhun valtaan. Mä en haluaisi mennä kirkossa naimisiin (vaikka kirkkoon kuulunkin, syystä tietymättömästä), mutta niinpä siinä sitten kuitenkin tulee käymään.
Heti kun aletaan puhumaan häistä, kaikki lähipiirin ihmiset tuntuvat olevan asiantuntijoita aiheessa. Varsinkin omat vanhemmat. Etenkin vieraslistaa laadittaessa. "Noh, entäs se ja se? Kyllä nekin pitää kutsua" jne.
Mullakin on sen verran iso suku, että pakko kai ne kaikki serkutkin on kutsua tai muuten tulee aika mummohäät :) Isännän puolen suku on sen verran pieni, että pääluku koko suvulle on saman verran kuin mun lähiperheellä...
Ensin aateltiin päiväksi 14.6.2014, mutta hetken asiaa mietittyämme tulimme siihen tulokseen että antaa toisten taistella pitopalveluista tuona päivänä ja siirretään suosiolla päivä heinäkuulle.
Kirkkokin oli viimeistä aikaa vaille varattu tuona lauantaina ja klo 17 on ehkä hieman liian myöhäinen vihkimisaika, jos vieraslista alkaa näyttää n. 150 vierasta..
Häät on siis päätetty pitää 19.7.2014, kirkkoonkin sai vielä suht järkevän ajan. Juhlapaikan varauksessa ei onneksi ollut ongelmaa, kun heillä oli vielä useampi viikonloppu vapaana ensi vuodelle, vaikka tämän kesän kaikki viikonloput on kuulemma häitä täynnä..
Kirkko ja juhlapaikka on siis varattu, DJ:ksi hoitui työkaverin mies ja häämekollekin löytyi jo suunnittelija, jos jaksaisi vaan ruveta miettimään minkälaista kolttua sitä haluaisi päällensä pistää.
Seuraavaksi pitäisi taklata isoin (lue:kallein)este, eli pitopalvelu. Huh. Ahistaa jo valmiiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti