Morsiuskimppu ja muita ajatuksia

Kummallisia asioita sitä tulee mietittyä, kun aloittaa hääsuunnittelut. Monta eri asiaa pyörii yhtäaikaa mielessä, eikä oikein tiedä mistä pitäisi aloittaa.
Hääpaikan varausmaksun maksoin tänään, joten se on pois alta. Eilen tuli lasku postissa,  hääpaikan "varustelulistan" kanssa. Yllättävän paljon tavaraa sisältyy paikan hintaan :) Itse juhlasali on aika suuri, joten tuskailin jo valmiiksi koristelujen kanssa. Listassa oli kuitenkin maininta ns. kattoliinoista, joilla saa jo hieman juhlavampaa ilmettä karuun tilaan. Ehkä ne koristelut tulevat aikanaan mieleen, nyt en jaksaisi vielä miettiä...
Morsiuskimppu on pyörinyt mielessä vähän väliä. Ensin ajattelin, että se on ihan tavallinen kukkakimppu, mutta sitten löysinkin netistä kauniin "door-knob"-kimpun. Hieman erilainen, mutta ah niin houkutteleva. Ebay UK:sta löysinkin jo kauniita vintage-ovennuppeja, mutta täytyy hieman hillitä itseään. Onko se kuitenkin liian erilainen? Vai onko sillä mitään väliä...

http://www.100layercake.com/projects/view/23/31/knob-bouquet/
Mielihän voi muuttua vielä sata ellei tuhat kertaa ennen häitä. Ja mä en ole mikään askartelu-paskarteluihminen, joten ovennuppibukee saattaa olla aika karun näköinen, jos rupean sitä itse tekemään..

Koska häät ovat vasta ensi vuonna, olisi myös hyvin aikaa istuttaa omat kukkaset penkkiin koristeluja varten. En ole kylläkään mikään viherpeukalo, joten hieman arveluttaa saanko pidettyä kukat hengissä ensi kesään asti. Itse istutetut kukat olisivat kyllä iso säästö.. Siinäpä miettimistä, ottaako riskillä. Toisaalta hyvinhän tässä on aikaa, vaikka istutukset menisivät mönkäänkin.

Pitopalveluun en vieläkään jaksanut perehtyä. Musta ainakin tuntuu, että se on se isoin asia koko juhlissa (ainakin kallein) ja pitäisi olla ajoissa liikenteessä. Tarjouksia pitäisi pyytää useammasta paikasta, mutta jotenkin ei taas jaksa keskittyä. Ainakin muista blogeista ja keskustelupalstoilta luetuista kokemuksista tämä on myös se asia mikä menee useimmiten pieleen, tai no, ainakin h-vetin hankalaksi.
Vierasmäärä on vielä hieman avoin, joten täytyisi ensin päättää tämä asia. Jonkinlainen menu on jo ajatuksissa, perinteistä, hyvää ruokaa eikä mitään fancypanceilyä.

Kerkeehän tässä. Calvinia ja Florencea kuunnellessa. Shake It Out, Sweet Nothing.

Ei jaksa..

Tänään oli tarkoitus alkaa pitopalvelun metsästys, mutta tuskainen päänsärky aamusta asti vei voiton.
Pari nappia naamaan, mutta ei siltikään hellitä...
Päätin sitten Youtubeilla, ja viimeiset pari tuntia on mennyt kuunnellessa Calvin Harrisia.

Vai että häät..

Nytkö se sitten alkaa, kauan vältelty hääsuunnittelu. Pari päivää tässä on asiaa pohdittu syvemmältikin.

Mä en ole koskaan ollut kummoinen hääfanaatikko ja ajatuskin huomion keskipisteenä olemisesta saa mut kauhun valtaan. Mä en haluaisi mennä kirkossa naimisiin (vaikka kirkkoon kuulunkin, syystä tietymättömästä), mutta niinpä siinä sitten kuitenkin tulee käymään.
Heti kun aletaan puhumaan häistä, kaikki lähipiirin ihmiset tuntuvat olevan asiantuntijoita aiheessa. Varsinkin omat vanhemmat. Etenkin vieraslistaa laadittaessa. "Noh, entäs se ja se? Kyllä nekin pitää kutsua" jne.
Mullakin on sen verran iso suku, että pakko kai ne kaikki serkutkin on kutsua tai muuten tulee aika mummohäät :) Isännän puolen suku on sen verran pieni, että pääluku koko suvulle on saman verran kuin mun lähiperheellä...

Ensin aateltiin päiväksi 14.6.2014, mutta hetken asiaa mietittyämme tulimme siihen tulokseen että antaa toisten taistella pitopalveluista tuona päivänä ja siirretään suosiolla päivä heinäkuulle.
Kirkkokin oli viimeistä aikaa vaille varattu tuona lauantaina ja klo 17 on ehkä hieman liian myöhäinen vihkimisaika, jos vieraslista alkaa näyttää n. 150 vierasta..
Häät on siis päätetty pitää 19.7.2014, kirkkoonkin sai vielä suht järkevän ajan. Juhlapaikan varauksessa ei onneksi ollut ongelmaa, kun heillä oli vielä useampi viikonloppu vapaana ensi vuodelle, vaikka tämän kesän kaikki viikonloput on kuulemma häitä täynnä..

Kirkko ja juhlapaikka on siis varattu, DJ:ksi hoitui työkaverin mies ja häämekollekin löytyi jo suunnittelija, jos jaksaisi vaan ruveta miettimään minkälaista kolttua sitä haluaisi päällensä pistää.

Seuraavaksi pitäisi taklata isoin (lue:kallein)este, eli pitopalvelu. Huh. Ahistaa jo valmiiksi...